Mulla on kumma tapa. Alan jo helmikuussa haistella ulkona, tuoksuuko kevät. Kevät tuoksuu mutaiselta, tunkkaiselta ja lupaukselta kesästä. Tänä vuonna tunsin tuoksun jo aikaisin helmikuussa, silloin kun piti olla pakkasta ja "oikea" talvi.
Maaliskuu oli toivoa täynnä. Hetki töitä tässä kesää odotellessa. Ehkäpä saisin kesäksi vielä töihin jäädäkin. Niin ei koskaan käynyt.
Aloitin jatkuvan sairastelun, katselin ikkunasta joka toinen päivä auringonpaistetta, joka toinen päivä lumi-tai räntäsadetta. Sairasloma jatkui ja jatkui, eikä töissä käymistä tarvi enää ajatella.
Äitihän tosin on aina töissä. Mutta silloin kun äiti ei jaksa olla edes "kotona töissä", oli sairasloma varmaan ihan ansaittua.
Maaliskuu vaihtui huhtikuuhun. Jossakin vaiheessa aloin taas elää. Lupaukset keväästä vaihtui pääsiäisenä pakkasiin ja lumipeitteeseen, joten ajatukseni mökillä touhuamisesta saa vielä odottaa. Vappuna pliis!
Kotona touhuan nyt normaalisti, muutamia extrajuttujakin oon saanut aikaan. Mutta mun mieli halajaa jo mökille remppaamaan ja touhuamaan. Tule kevät!
