Tämäkin bloggaus jäi viime kuussa julkaisematta....
Olen kirjoittanut useampaa blogia elämässäni. Ei, tämä ei ole ensimmäinen.
Myönnän, olen aloittanut blogin jokaisen parisuhteeni alkuaikoina. Silloin, kun siitä on toivonut tulevan "THE" lovestory. Silloin, kun pesää ja yhteistä kotia on rakennettu yhdessä, vaaleanpunaiset sydämet silmillään. Jokainen blogini on sisältänyt aikaansaannoksia, käsitöitä, kivoja juttuja. Niitä kauniita asioita, joista haluaa kodin täyttyvän.
Palataampa maanpinnalle sanoisin.
Ystäväni kirjoitti Facebookissaan ajatuksia herättävästi;
"Oon täs miettiny. Naistenlehdissä on aina niitä onnellisena hymyileviä mimmejä, jotka ovat löytäneet avaimen totaaliseen, täydelliseen ja loppumattomaan onneen jonku ruokavalion tai sielullisen konmarituksen kautta. Jonkun pitäs ehdottomasti tehdä artikkeli niistä naisista, jotka ei oo tollasessa balanssissa! Niistä, jotka hukkaa sukkansa sen jälkeen kun on pukenut ne jalkaansa. Tai jotka kituuttaa palkkapäivästä toiseen koska niillä on kompulsiivinen pakkomielle ostaa hassuja hattuja. Tai niitä, jotka unohtaa kotiavaimensa roikkumaan ulko-oveen yön yli, tai jotka on vihaisia tai väärinymmärrettyjä tai ihan kujalla! P.s. jos oot niitä tyyppejä jotka hymy huulillaan pyöräyttää tosta noin vaan sokerittoman ja jauhottoman marjapiirakan joka viel maistuuki hyvältä ja kotiki on täydellises ojennukses ni poistu mun internetistä. Vihaan sua vähä."
Voin samaistua. Montaakohan blogia seuraan, jossa kaikki on niin helvetin nättiä että kun nostaa katseensa ylös ruudulta ja katsoo ympärilleen, alkaa v*tuttaa. Ja kun kävelen peilin eteen, ärsyttää vielä enemmän.
Meillä on ihan tavallinen isohko kaupungin vuokrakämppä. Meillä haaveillaan omasta asunnosta, jossa olis natisevat lankkulattiat ja vanhaa tuunattua kalustetta. Sentään 90-luvun ruskeat melamiinihyllyköt on saatu vaihdettua muihin jyskin tai ikean luomuksiin. Wuhuu!
Meillä ei ole aina pullantuoksua, vaan meilläkin syödään joskus kiireessä tai laiskuudessa naapurikaupasta haettua pakastepizzaa, vaikka en muuten niin eineksistä välitä. Ruokaa osaan laittaa, mutta näin aikuisena ei edelleenkään ruskeakastike mun käsissä luonnistu.
Meillä ei ole aina edes siistiä ja joku joutuu joskus jopa lähtemään kouluun kolmatta päivää samassa paidassa! Ajatelkaa!
Meillä lapset joutuu tekemään kotitöitä ja joskus (aika usein) vanhemmatkin makaa sohvalla. Meillä ei saa kaikkea mitä haluaa, vaan just ja just sen mitä tarvii. Mm. voi joutua odottamaan uusia talvikenkiä seuraavaan tilipäivään kulkien lenkkareissa (ihan niinku se poikaa itseään haittaisi!!) kun edelliset käy pieneksi kesken talven.
Meillä on alkutaipaleella oleva uusperhe, jonka myötä parisuhde natisee vähän väliä. Lottovoittoa ei olla saatu ja molemmat on perusduunareita, puhumattakaan entisten liittojen tuomista finanssisotkuista, jotka varjostaa molempia edelleen.
Pienenä bonuksena on toki katkonaisesti 8kk kestänyt sairasloma oireilevan olkapään takia. Mut joku on joskus sanonut, ettei raha tuo onnea. Helpottaisi se vaan kummasti.
Meillä on 4 lasta, joista vanhimmat poikia, meidän yö ja päivä. Toinen treenaa sen mitä jaloistaan ehtii ja käy koulua huolellisesti. Toinen pitää niitä muhkeimpia kalusteita huoneessa paikoillaan, tuijottaa kaikkia mahdollisia ruutua pääosan hereillä ollessaan ja lopun ajan herättelee meitä vanhuksia ajattelemaan asioita mitä ihmeellisimpien kysymysten voimalla. Tuleva nero siis.
Tytöt, no, tytöt on tyttöjä. Toinen vielä pieni ja nopea muuveissaan, joten mullakin on ollut totuttelemista taas pienen ihmisen ajatusmaailmaan. Toinen oma pieni prinsessani, haaveilija-jumppatyttö. Kuskaamista, rahamenoja ja muuta meininkiä siis piisaa.
Kuulostaako ruusuiselta?
Me ollaan silti ihan tavallinen perhe ja meillä on ihan tavallinen koti. Meidän perheen äiti, eli allekirjoittanut, sairastaa masennusta ja on kotona, lastenkin iloksi. Vaikka en ole Cheek, eikä mun masennuksesta kertominen varmasti kenenkään maailmaa horjuttaisi, tää on silti ensimmäinen kerta, kun moni asiasta lukee.
Summasummarum; minkä helvetin takia, aina annetaan julki vaan asiat, jotka on niin älyttömän hyvin ja vaaleanpunaisia? En usko, että oon yksin.
Mä tiedän, etten ole 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti