Toisinaan elämässä, minun kohdallani usein, joutuu miettimään mitä haluan, mihin suuntaan lähteä.
Olen kyllästynyt. Toiset sanovat, että nämä tulee ottaa uusina mahdollisuuksia. Itse olen väsynyt. Miksi en voi löytää omaa polkua? Olen jo aikuinen nainen, paljon kokenut ja edelleen vailla oikeaa suuntaa.
Aina kun tartun johonkin, elämä katkaisee sen.
Uskon kohtaloon. Mutta voiko olla että tämä on minun kohtaloni? Jatkuvat muutokset ja asennoituminen uudelleen?
Nuo raiteetkin ovat mahdollisuus. Tulisipa minun junani ja näyttäisi missä on minun tieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti